Mikko Koskinen on suomalaisen koripallon Hall of Fame-legenda
ja Amerikan Uutiset-lehden päätoimittaja. Hän asuu nykyään Floridan Lake
Worthissa, josta seuraa tarkasti niin Suomen kuin USA:n koripalloa.
Aika kultaa muistot. Epämiellyttävätkin. Voin nyt hymyillä sille vakavalle saarnalle, jonka sain päävalmentaja Petteri Peterseniltä toisen maajoukkureissuni jälkeen tammikuun lopulla 1971.
-Samperi Mikko, sine ei ole mikään tutkiva journalisti näillä matkoilla. Nämä asia pysyvä meidä piirissä, Petteri ojensi tutulla amerikanmurteellaan keltaista nokkaani viikko Saksan-matkamme jälkeen. Urheilulehti oli julkaissut aukeaman scoopin Jugoslavian koripallomaajoukkueen hormonienkäytöstä tuoreessa numerossaan. Lehden mukaan olin jutun lähde.
-Tässäkö tämä maajoukkue-ura nyt
oli, muistan pelänneeni. Viimeisten 48 vuoden ajan olen ansainnut elantoni kirjoittamalla.
Suomen koripallomaajoukkueen lentäessä Giessenin turnaukseen Saksaan
tammikuussa 1971, opiskelin vielä Hesan yliopiston valtsikassa. Tuolloin
halusin pelata vain koripalloa, tulevasta työsarasta ei ollut hajuakaan.
Toimittajan uralle päädyin myöhemmin sattumalta – koripallon takia.
 |
| Kari Liimo ja allekirjoittanut ”träppäämässä” saksalaispelaajaa Giessenissä. Saksa voitti lukemin 84-78. |
Giessenin turnauksessa joukkueemme iskukyvyn taustalla oli kolme kovaa Karia: Liimo, Rönnholm, Lahti. Ensimmäisessä ottelussa kaatui yllättäen kova Kreikka luvuin 77-72. Valmennusjohto ja me pelaajat olimme saavutuksesta riemuissamme. Yhteisillallisella Petteri ja joukkueen aina hyvätuulinen johtaja Oiva ”Oikku” Virtanen heltyivät antamaan luvan hotellin päivälliseen sisältyvän oluen nauttimiseen. Tinki oli kaksi kolpakollista. En muista, että kukaan pelaajistamme olisi kieltäynyt tarjouksesta.
Sopivasti pintavaahdonnut olut maistui taivaalliselta, oltiinhan Saksan parhaiden panimoiden sydänseuduilla. Tarjoilijatytöt merkkasivat pahviseen tuopinalustaan viivan jokaisen oluen jälkeen, jotta pysyisivät kärryillä tuoppien määrästä. Mutta eihän systeemi toiminut – tai oikeastaan toimi hyvinkin meidän kannalta. Vieressäni istunut KTP:n takamiestähti Ari ”Arkko” Paananen keksi kääntää alustan nurinpäin heti kun kaksi viivaa oli alustan pintaan vedetty. Pian uudet kolpakot ilmestyivät jälleen eteemme. Montako kaljaa päivällisellä meni, sitä en enää muista – mutta hauskaa oli. Tuskinpa edellisen illan olusilla oli kuitenkaan vaikutusta seuraavan päivän lopputulokseen, kun jalkapallomaa Saksa jyräsi meistä voiton 84-78.
Hotellin aulassa törmäsin yhteen Euroopan parhaista pelaajista, Kreikan laitahyökkäjään Vassilis Goumasiin. Kotimaassaan ”Hallitsijana” (The Emperor) tunnettu 198-senttinen laituri voitti Kreikan pääsarjan pistetilaston neljänä vuotena, ja jätti nimensä maan maineikkaan koripallohistorian etusivulle. Hetken juteltuamme tarina kääntyi Euroopan parhaan korismaan Jugoslavian pelaajiin. Goumasilla oli pommi takataskussaan: hän paljasti jugoslaavien käyttävän säännöllisesti suoritusta parantavia lääkeaineita, käsittääkseni amfetamiinia. Seikkaperäisesti hän selvitti, kuinka jugot ovat valjastaneet lääketieteen urheilun palvelukseen.
1970-luvulle tultaessa oli
Euroopassa puhuttu jo pitkään eri lajien yhteydessä käytetyistä
doping-aineista. Tuohon mennessä en ollut kuullut kenenkään huumaavan itseään
koripallossa. Myöhemminhän kuvaan astuivat hormonit, jotka vielä 1970-luvun
alkuvuosina olivat sallittuja urheilulainsäädännön laahattua jälkijunassa. Koko
ajatus dopatusta koripalloilijasta tuntui kaikkiaan hassunkuriselta. Eivätkö
piristeet esimerkiksi vaikuttaisi liikeratoihin ja hienomotoriikkaan, joka
esimerkiksi heittopelissä on ensiarvoisen tärkeä? Suomeen palattuamme kysyin asiasta
myös Panttereiden koripalloilevalta tohtorilta Risto Kalalta. Hänen
mielipiteensä asiasta oli muistaakseni ristiriitainen. Asiahan oli
koriskentillä uusi ilmiö.
 |
| Jugojen dopingista kertonut Vassilis Goumas (nro 9) oli Kreikan supertähti 1970-luvun alkuvuosina. Giessenin turnauksessa tammikuussa 1971 häntä yritti pysäyttää Kari Lahti (14), Kari Rönnholm (9) ja Paavo Koskivaara. Allekirjoittanut (6) hämmästelee taustalla. |
Juttu jugoslaavien dopingista levisi ilmeiseti huhupuheiden välityksellä myös urheilujournalistien piiriin. Ei aikaakaan kun puhelin soi ja langan toisessa päässä oli Suomen Urheilulehden toimittaja Arto Teronen. Sittemmin Urheilulehden päätoimittajaksi noussut Teronen tenttasi tietoni asiasta. Kerroin avoimesti kaiken, minkä Goumas oli minulle paljastanut – vielä ei itselleni ollut urheilutoimittajan työ tuttua.
Asiantuntevana toimittajana Arto Teronen ymmärsi asian taustan ja maan vanhin urheilun erikoislehti, vuonna 1898 perustettu Suomen Urheilulehti, repäisi haastattelustani koko aukeaman. Olin kauhuissani asian saamasta julkisuudesta. Ymmärsin jo tuolloin, että välittämäni tiedot olivat tarkistamattomat ja perustuivat kolmannen henkilön mielipiteisiin. Petterin ojennus ja voimakas reaktio olivat toki paikallaan. Urani maajoukkueessa jatkui, mutta suuni opin pitämään kiinni.
Se, mitä doping-rintamalla on sen
jälkeen tapahtunut, osoittanee kuitenkin etteivät Goumasin väitteet olleet
aivan tuulesta temmattuja. Sitäpaitsi ei kreikkalaisillakaan ole täysin puhtaat
jauhot pussissa. Jo tuhansia vuosia sitten antiikin olympiakisoissa Kreikassa
urheilijoiden tiedetään käyttäneen erilaisia urheilusuoritusta parantavia
aineita. Eikä nykyurheilun tila ole sen kummempi, sillä dopingin kitkeminen
huippu-urheilusta on osoittaunut äärimmäisen hankalaksi tehtäväksi.
Mikko Koskinen
Kommentit
Lähetä kommentti