Karhu Basketin päävalmentaja Janne Koskimies on seurannut koripallon alumnitoimintaa ja kertoo siitä näkemyksensä, kuten myös amerikkalaispelaajien rekrytoinnista. Koskimies arvioi myös ensi kauden Korisliigan mahdollisia uusia tuulia...   1. Mitä ajattelet koripallon alumnitoiminnasta?   Näen kehittyvällä alumnitoiminnalla olevan oma paikkansa koripallon lajikulttuurin edistämisessä. Sen kautta voisimme löytää entisille pelaajille motivoivia rooleja korisyhteisössä ja kanavan antaa takaisin lajille. Korisliigavalmentajana näen tietysti lähietäisyydeltä nuorten pelaajien toimintaa ja valitettavan harvat kyllä ymmärtävät, miten tärkeää olisi verkostoitua ympärillä olevien yhteistyötahojen kanssa, ajatellen pelaajauran jälkeistä aikaa. 2. Millainen prosessi on amerikkalaispelaajan rekrytointi valmentajan näkökulmasta?   Olen itse ollut rekrytoimassa ulkomaalaispelaajia vain ns. nykytekniikan aikakaudella, jolloin pelaajista on yleensä tarjolla runsaasti informaatiota. Valmen

Klaus Mahlamäki valittiin vuonna 2020 suomalaisen koripalloilun Hall of Fameen. Mahlamäki pelasi urallaan 134 maaottelua, 189 pääsarjaottelua ja valmensi pääsarjatasolla 59 ottelua. Hän edusti Suomea mm. EM-kisoissa 1977. Mitä valinta Hall of Fameen merkitsee sinulle? Tunteet tulivat pintaan, kun sain tiedon valinnastani. Se on upea kunnianosoitus. Huomasin, että on tämä hienoa, että on saanut jotain elämässä aikaiseksi. Olen nöyrästi onnellinen kunnianosoituksesta.   Mitkä hetket nousevat mieleen painuneimpina mieleesi korisuraltasi? Oma lähtökohtani koripallouralle on hiukan erikoinen. Täytin 19 vuotta vuonna 1968 ja samana vuonna tapahtui valtavasti. Nousimme ensinnäkin Karkkilan Työväen Urheilijoiden kanssa mestaruussarjaan. Samana keväänä Kalevi ”Kallu” Tuominen valitsi minut viiden kaupungin kansainväliseen turnaukseen Tallinnaan mukaan. Pääsin siitä sitten miesten olympiakarsintajoukkueeseen. Tallinnan matkasta seuraavana oli Tsekkoslovakiassa harjoitusleiri ja siit

  Mitä nostaisit merkittävimmiksi asioiksi pitkällä korisurallasi? Suomen mestaruuden voittaminen nousee ykkösenä mieleen. Se oli tapahtumana niin iso asia joukkueelle, seuralle ja Äänekoskelle. Yksittäisiä voittoja tai hetkiä on vaikea nostaa esille 40 vuoden valmentajauralta. Muistan, kun aikanaan C-tyttöjä valmentaessani Pajulahdessa, voitimme Suomen mestaruuden ja meteli oli niin kova, että meitä jopa tultiin hiljentämään juhliessamme. Nousu SM-sarjaan 1996 oli uskomaton juttu ja paluu Äänekoskelle bussilla ikimuistoinen. Pihalla oli tulet ja ihmiset odottivat joukolla meitä, kun saavuimme Helsingistä. Sitten pääsimmekin jo toisena pääsarjakautena finaaleihin ja innoissamme sovimme koko joukkue tulevamme Liikuntatalolle tunti ja vartti ennen pelin alkua. Saapuessamme katsomo oli tällöin jo aivan täynnä. Oli upea fiilis. Useana vuonna liput myytiin aina hetkessä loppuun. Tuosta huomaa, kuinka iso äänekoskelainen yhteisö oli mukana. Muistan toki niitäkin hetkiä, joita ei taht

Korisalumni - kuka olet? Pia Kangasmäki , korispiireissä tunnetaan pk:na ja ennen naimisiinmenoa sukunimi oli Kröger. Perinteikkään KaPo:n kasvatti; pelasin KaPo:ssa 10 kautta naisten SM-sarjaa ja sitten ToPo:n naisissa 8 kautta, joista 2 SM-sarjassa ja 6 divarissa. KaPo:n kanssa pelattiin myös upeita europelejä 90-luvun alussa. Olin töissä kymmenisen vuotta ToPo:n toimistossa ja tuolta ajalta on huikeita muistoja miesten peräkkäisistä mestaruuksista ja 10.000 katsojan euro cup -peleistä Hartwall Areenalta. Olen myös valmentanut junnuja sekä KaPo:ssa että ToPo:ssa. Sittemmin on tullut pelailtua myös senioripelejä menestyksekkäissä joukkueissa . Milloin törmäsit ensi kertaa alumni-termiin suomalaisessa koripallossa? Jari Toivonen taisi mainita siitä jo vuosia sitten, kun Päädyssä (Hook-ravintolassa) oli tapaamisia, johon asiasta kiinnostuneita wanhoja pelaajia kutsuttiin kokoontumaan. Mitä ajattelet koriksen alumnitoiminnasta? Olisi upeaa ja tärkeää saada homma toim

Kolmatta vuottaan Georgia Techin yliopistossa pelaava Lotta-Maj Lahtinen : Itse en edes tajunnut ennen USA:han tuloa alumnitoiminnan potentiaalia, enkä sitä osannut kaivata. Nyt silmäni ovat avautuneet!   Olin jo pari vuotta sitten Turussa alumnitapahtumassa, kun toiminta otti ensiaskeleitaan, kertomassa kokemuksistani nuorten työllistymiseen liittyen. Tapahtumasta jäi rento ja tervetullut fiilis. Tapasinkin siellä monia vanhoja pelaajia, joihin tutustuin ja joiden kanssa myöhemminkin olen vaihtanut kuulumisia tavatessamme. Alumnitoiminta onkin tärkeää juuri verkostoitumisen kannalta ja olen erittäin halukas osallistumaan vastaisuudessakin tällaisiin tilaisuuksiin. Nyt olen kolmatta vuotta pelaamassa ja opiskelemassa Georgia Techin yliopistossa ja olen huomannut, kuinka   valtava ero Suomeen on juuri alumnitoiminnassa. Upeaa, että Suomessa kehitetään tätä osa-aluetta koripallossa. Verkostoitumisessa, työelämään siirtymisessä ja verkostoitumisessa on suuri apu Georgia Techin alumn