Siirry pääsisältöön

Teijo Finneman: Ruotsin matkani Osa 2

Teijo Finneman on ensimmäinen ulkomailla "ammattilaisena" pelannut suomalainen koripalloilija. Hän pelasi Ruotsissa 1969-1971 ja avaa ammattilaisuuttaan lisää tässä tarinan jatko-osassa.

 


Vuonna 1970 jäin kesäksi Helsingborgiin, joka on fantastinen kesäkaupunki Helsingörin ja Kööpenhaminan tuntumassa. Pääsin joukkuetoverini kaveriksi kaupungin hienoimman hotellin tanssiravintolan portsariksi. Joka toinen ilta töitä ja päivät vapaata. Vieraitakin Suomesta kävi mutta ei häiriöksi asti. Siihen aikaan seuroilla ei ollut kesäisin yhteisiä lajiharjoituksia, joten pohjakunnon ylläpito jäi jokaisen pelaajan omalle vastuulle. Näin kesän viettoon jäi hyvin aikaa.

Edellisestä kaudesta jäi kertomatta minipoikien valmentaminen. Aloitimme syksyllä ihan nollasta ja olimme keväällä loppusarjassa Tukholmassa. Pääsimme aina finaaliin asti, jonka hävisimme pisteellä, vaikka heitimme ottelun kaksi viimeistä heittoa. Hieno matka poikien kanssa kaiken kaikkiaan.

Kesän aikana seuran maajoukkuepelaajat päättivät erottaa seuran valmentajan, joka oli myös samaan aikaan maajoukkueen päävalmentaja. Aika outo tilanne. Pelaajat pyysivät minua ottamaan yhteyttä Jorma Pilkevaaraan koskien pelaajavalmentajan vakanssia. Minulle tilanne oli erittäin kiusallinen, koska en ollut valmentajan potkujen kannalla, mutta toisaalta kutkuttava ajatus saada Pilkku Helsingborgiin. Asiat hoitui nopeasti, samoin kuten minunkin kohdalla vuotta aikaisemmin. Jorma sai voimisteluopettajan paikan ammattikoulusta ja saimme isomman asunnon läheltä Urheilutaloa. Kesän lopussa portsarin homma loppui ja pääsin Levis Straussin farkkuvarastolle hoitamaan lähinnä Suomen toimituksia, koska ruotsalaiset eivät muka osanneet kirjoittaa suomalaisten liikkeiden osoitteita. Siitä hommasta jäi housuja moneksi vuodeksi.
 
Finneman ja Pilkevaara kotikadulla.

Täytyy sen verran valottaa sitä puolta miksi Helsingborg pystyi hankkimaan hyviä ruotsalaisia pelaajia. Seura pyöritti päivisin Urheilutalossa suurta bingoa. Se oli bingon kulta-aikaa ja sieltä näytti liikenevän varoja myös hyvään tarkoitukseen eli ruskeisiin kirjekuoriin.

Syksyllä Pilkku valittiin maajoukkueeseen Ruotsia vastaan ja kävi pelaamassa kaksi maaottelua Suomessa. Onneksi Suomi voitti molemmat ottelut. Eräs joukkeutovereista oli tuonut meille kaksi kissanpentua. Jostain ihmeellisestä syystä ne olivat päässeet siihen kaappiin jossa säilytimme matkalaukkuja. Pennut olivat mieltyneet Pilkun laukkuun tarpeita tehdessä ja kun Pilkku oli lähdössä Suomeen asia tuli ilmi. Oli siinä Pilkulla pestävää että ottivat laukun Kastrupissa vastaan.
 

Odotin koriskautta mielenkiinnolla koska pääsin pelaamaan Allsvenskaniin. Sain pelata uusilla paikkakunnilla aina Luleåssa ja Umeåssa asti. Tukholma tuli tutuksi, koska suuri osa sarjan joukkueista oli pääkaupunkiseudulta. Meillä oli niin kova joukkue sarjaan, että voitimme ottelut yleensä aika helposti. Poikkeuksena oli Solna ja Alvik, joiden kanssa ratkoimme voitot sekä sarjassa että cupissa. Alvik voitti tuolla kaudella mestaruuden ja me voitimme Solnan cupissa.

 
 
Kauden aikana pelasimme Europpacupin cupvoittajien cupissa Varsovan Legiaa vastaa. Legia osoittautui liian vahvaksi ja tiemme päättyi ensimmäisellä kierroksella huolimatta Pilkun vahvasta panoksesta pelaajana. Legiaa vastaan pelasin HKT:n paidassa 10 vuotta aikasemmin.

Mielenkiintoinen asia kauden aikana oli se, että tuomitsin Pilkun kanssa Skånen alasarjan otteluita. Aloitimme tuomitsemisen jostain ystävyysottelusta ja sen jälkeen meitä pyydettiin virallisiin otteluihin. Sanoin, ettei meillä ole tuomarikortteja, johon vastattiin ettei kortteja tarvita, koska te tuomitsette pelin hengen eikä sääntökirjan mukaisesti. Näin me saimme lisäansiota, Pilkku kilometrikorvauksia ja seurat puolueettomat tuomarit.

Opimme tuntemaan Hälsingborgin ja Helsingörin välisellä lautalla erään suomalaisen rouvan, joka oli siellä tarjoilijana. Hänen poikansa oli IFK Basketin fani ja näin sovittiin että hommaamme hänelle lippuja matseihin ja rouva meille lauttalippuja. Kyllä katkarapuleivät lautalla maistuivat hyvälle.
 
 
Kausi meni nopeasti ja kevät saapui vauhdilla. Piti alkaa miettimään seuraavaa kautta. Pilkulla oli neuvottelut Turun NMKY:n kanssa hyvällä mallilla ja minulla ajatuksena päästä Yhdysvaltoihin. Olen monta kertaa jälkeenpäin miettinyt sitä jos olisin seurannut Pilkkua Turkuun.

Meidät kutsuttiin kauden jälkeen maajoukkeleirille Suomeen tähtäimenä Euroopan mestaruuskisojen karsinnat Turkin Ankarassa. Lähdimme Helsingborgista haikeina, koska tiesimme, että emme palaa sinne syksyllä. Meiltä jäi sinne hyviä ystäviä ja joidenkin kanssa olen ollut yhteyssä näihin päiviin saakka. Näin ”ammattilaisvuoteni” päättyivät Ruotsissa.

Vuosikymmeniä myöhemmin olen muutaman kerran osallistunut IFK Basketin vuotuiseen korisgolfiin.

Vielä tähän lopuksi toteaisin, että silloin piti olla hyvin oma-aloitteinen jos johonkin halusi päästä, koska agentteja ei ollut. Tuskinpa kukaan olisi kotoa tullut hakemaan. Tästä reissusta alkoi kansainvälinen elämäni, jota on nyt jatkunut tähän päivään saakka. Kiitoksia seurasta.
 
                                                                                                Teijo Finneman
 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristian Lampen: Timo Lampenin perintö?

  Isäni, Timo Lampen, pelasi urallaan 133 maaottelua ja noin kahdeksan kautta pääsarjassa 29 pisteen keskiarvolla. Hän edusti Suomea seitsemän kertaa EM-kisoissa ja kerran olympialaissa vuonna 1964, joka myös antaa perspektiiviä hänestä urheilijana.   Perintö on vaikea sana. Olen isäni poika ja isäni oli ja on minulle ensisijaisesti isä. Isäni oli aika vaatimaton suhteessa hänen meriitteihinsä eikä halunnut niitä sen kummemmin tuoda esille. Kun katsoo hänen tilastojaan voi todeta hänen olleen melkoinen koripalloilija, mutta ei se näkynyt meillä kotona millään tavalla. Koripallo ei ollut mitenkään isossa roolissa lapsuudessani. Voin sanoa, että kun aloin 1978 pelaamaan koripalloa en varsinaisesti tiennyt isäni koripallotaustasta. Muistan aloittaneeni koripallon katsomalla tuona vuonna televisiosta naisten maaottelua, jossa pelasi muun muassa perhetuttumme lahtelainen Leena Vestala. Koulussakin koristunnit olivat olleet kivoja. Sanoin isälleni, että haluaisin alkaa pelata korista. Isä

Klaus Mahlamäki - Karkkilasta maailmalle koripallon avulla

Klaus Mahlamäki valittiin vuonna 2020 suomalaisen koripalloilun Hall of Fameen. Mahlamäki pelasi urallaan 134 maaottelua, 189 pääsarjaottelua ja valmensi pääsarjatasolla 59 ottelua. Hän edusti Suomea mm. EM-kisoissa 1977. Mitä valinta Hall of Fameen merkitsee sinulle? Tunteet tulivat pintaan, kun sain tiedon valinnastani. Se on upea kunnianosoitus. Huomasin, että on tämä hienoa, että on saanut jotain elämässä aikaiseksi. Olen nöyrästi onnellinen kunnianosoituksesta.   Mitkä hetket nousevat mieleen painuneimpina mieleesi korisuraltasi? Oma lähtökohtani koripallouralle on hiukan erikoinen. Täytin 19 vuotta vuonna 1968 ja samana vuonna tapahtui valtavasti. Nousimme ensinnäkin Karkkilan Työväen Urheilijoiden kanssa mestaruussarjaan. Samana keväänä Kalevi ”Kallu” Tuominen valitsi minut viiden kaupungin kansainväliseen turnaukseen Tallinnaan mukaan. Pääsin siitä sitten miesten olympiakarsintajoukkueeseen. Tallinnan matkasta seuraavana oli Tsekkoslovakiassa harjoitusleiri ja siit

Vilma Kesänen: Kentältä johtajuuteen

Vilma Kesänen on suomalainen huippukoripalloilija, joka on siirtymässä koripallouralta työuralle. Hän kirjoittaa koripallouran tuottamasta osaamisen sanoittamisesta ja millainen on ollut kokemus osallistua mentorointiohjelmaan. Satuin n ä kem ää n Basketball Hall of Fame:n j ä rjest ä m ä n Kent ä lt ä johtajuuteen 2020 -mentorointiohjelman ilmoituksen basket.fi -sivulla ja jo pikaisen vilkaisun j ä lkeen mielenkiinto oli her ä tetty. Ohjelma tarjosi sparrausta ja mentorointia sellaisille koripallotaustaisille henkil ö ille, jotka kaipaavat tukea ja ajatustenvaihtoa joko opiskeluun, ty ö el ä m ää n tai koripallouraan liittyviin asioihin. Sold, ilmoittauduin mukaan. Asia eteni nopeasti - vaikkakin kaikille tuttu iso K laittoi kapuloita rattaisiin yhteistapaamisten osalta - ja sain mentorikseni koristaustaisen maailmankansalaisen ja todellisen ty ö el ä m ä n ammattilaisen Mikko Simonin . Ohjelmassa on mukana suuri joukko osaavia mentoreita, joilla on varmasti paljon annettavaa