Teijo Finneman: Ruotsin matkani Osa 2

Teijo Finneman on ensimmäinen ulkomailla "ammattilaisena" pelannut suomalainen koripalloilija. Hän pelasi Ruotsissa 1969-1971 ja avaa ammattilaisuuttaan lisää tässä tarinan jatko-osassa.

 

Vuonna 1970 jäin kesäksi Helsingborgiin, joka on fantastinen kesäkaupunki Helsingörin ja Kööpenhaminan tuntumassa. Pääsin joukkuetoverini kaveriksi kaupungin hienoimman hotellin tanssiravintolan portsariksi. Joka toinen ilta töitä ja päivät vapaata. Vieraitakin Suomesta kävi mutta ei häiriöksi asti. Siihen aikaan seuroilla ei ollut kesäisin yhteisiä lajiharjoituksia, joten pohjakunnon ylläpito jäi jokaisen pelaajan omalle vastuulle. Näin kesän viettoon jäi hyvin aikaa.

Edellisestä kaudesta jäi kertomatta minipoikien valmentaminen. Aloitimme syksyllä ihan nollasta ja olimme keväällä loppusarjassa Tukholmassa. Pääsimme aina finaaliin asti, jonka hävisimme pisteellä, vaikka heitimme ottelun kaksi viimeistä heittoa. Hieno matka poikien kanssa kaiken kaikkiaan.

Kesän aikana seuran maajoukkuepelaajat päättivät erottaa seuran valmentajan, joka oli myös samaan aikaan maajoukkueen päävalmentaja. Aika outo tilanne. Pelaajat pyysivät minua ottamaan yhteyttä Jorma Pilkevaaraan koskien pelaajavalmentajan vakanssia. Minulle tilanne oli erittäin kiusallinen, koska en ollut valmentajan potkujen kannalla, mutta toisaalta kutkuttava ajatus saada Pilkku Helsingborgiin. Asiat hoitui nopeasti, samoin kuten minunkin kohdalla vuotta aikaisemmin. Jorma sai voimisteluopettajan paikan ammattikoulusta ja saimme isomman asunnon läheltä Urheilutaloa. Kesän lopussa portsarin homma loppui ja pääsin Levis Straussin farkkuvarastolle hoitamaan lähinnä Suomen toimituksia, koska ruotsalaiset eivät muka osanneet kirjoittaa suomalaisten liikkeiden osoitteita. Siitä hommasta jäi housuja moneksi vuodeksi.

 

Finneman ja Pilkevaara kotikadulla.

Täytyy sen verran valottaa sitä puolta miksi Helsingborg pystyi hankkimaan hyviä ruotsalaisia pelaajia. Seura pyöritti päivisin Urheilutalossa suurta bingoa. Se oli bingon kulta-aikaa ja sieltä näytti liikenevän varoja myös hyvään tarkoitukseen eli ruskeisiin kirjekuoriin.

Syksyllä Pilkku valittiin maajoukkueeseen Ruotsia vastaan ja kävi pelaamassa kaksi maaottelua Suomessa. Onneksi Suomi voitti molemmat ottelut. Eräs joukkeutovereista oli tuonut meille kaksi kissanpentua. Jostain ihmeellisestä syystä ne olivat päässeet siihen kaappiin jossa säilytimme matkalaukkuja. Pennut olivat mieltyneet Pilkun laukkuun tarpeita tehdessä ja kun Pilkku oli lähdössä Suomeen asia tuli ilmi. Oli siinä Pilkulla pestävää että ottivat laukun Kastrupissa vastaan.

 

Odotin koriskautta mielenkiinnolla koska pääsin pelaamaan Allsvenskaniin. Sain pelata uusilla paikkakunnilla aina Luleåssa ja Umeåssa asti. Tukholma tuli tutuksi, koska suuri osa sarjan joukkueista oli pääkaupunkiseudulta. Meillä oli niin kova joukkue sarjaan, että voitimme ottelut yleensä aika helposti. Poikkeuksena oli Solna ja Alvik, joiden kanssa ratkoimme voitot sekä sarjassa että cupissa. Alvik voitti tuolla kaudella mestaruuden ja me voitimme Solnan cupissa.

  

Kauden aikana pelasimme Europpacupin cupvoittajien cupissa Varsovan Legiaa vastaa. Legia osoittautui liian vahvaksi ja tiemme päättyi ensimmäisellä kierroksella huolimatta Pilkun vahvasta panoksesta pelaajana. Legiaa vastaan pelasin HKT:n paidassa 10 vuotta aikasemmin.

Mielenkiintoinen asia kauden aikana oli se, että tuomitsin Pilkun kanssa Skånen alasarjan otteluita. Aloitimme tuomitsemisen jostain ystävyysottelusta ja sen jälkeen meitä pyydettiin virallisiin otteluihin. Sanoin, ettei meillä ole tuomarikortteja, johon vastattiin ettei kortteja tarvita, koska te tuomitsette pelin hengen eikä sääntökirjan mukaisesti. Näin me saimme lisäansiota, Pilkku kilometrikorvauksia ja seurat puolueettomat tuomarit.

Opimme tuntemaan Hälsingborgin ja Helsingörin välisellä lautalla erään suomalaisen rouvan, joka oli siellä tarjoilijana. Hänen poikansa oli IFK Basketin fani ja näin sovittiin että hommaamme hänelle lippuja matseihin ja rouva meille lauttalippuja. Kyllä katkarapuleivät lautalla maistuivat hyvälle.

 

 

Kausi meni nopeasti ja kevät saapui vauhdilla. Piti alkaa miettimään seuraavaa kautta. Pilkulla oli neuvottelut Turun NMKY:n kanssa hyvällä mallilla ja minulla ajatuksena päästä Yhdysvaltoihin. Olen monta kertaa jälkeenpäin miettinyt sitä jos olisin seurannut Pilkkua Turkuun.

Meidät kutsuttiin kauden jälkeen maajoukkeleirille Suomeen tähtäimenä Euroopan mestaruuskisojen karsinnat Turkin Ankarassa. Lähdimme Helsingborgista haikeina, koska tiesimme, että emme palaa sinne syksyllä. Meiltä jäi sinne hyviä ystäviä ja joidenkin kanssa olen ollut yhteyssä näihin päiviin saakka. Näin ”ammattilaisvuoteni” päättyivät Ruotsissa.

Vuosikymmeniä myöhemmin olen muutaman kerran osallistunut IFK Basketin vuotuiseen korisgolfiin.

Vielä tähän lopuksi toteaisin, että silloin piti olla hyvin oma-aloitteinen jos johonkin halusi päästä, koska agentteja ei ollut. Tuskinpa kukaan olisi kotoa tullut hakemaan. Tästä reissusta alkoi kansainvälinen elämäni, jota on nyt jatkunut tähän päivään saakka. Kiitoksia seurasta.

 

                                                                                                Teijo Finneman