Teijo Finneman on ensimmäinen ulkomailla "ammattilaisena" pelannut suomalainen koripalloilija. Hän pelasi Ruotsissa 1969-1971 ja avaa ammattilaisuuttaan tässä kirjoituksessa.
Koska en ole juuri postannut juttuja Ruotsin ajoiltani, ajattelin kertoa vähän siitäkin reissusta.
Kari Liimo oli Utahissa ja yritin päästä sinne kesäksi tapaamaan osavaltion pikkuyliopistojen valmentajia. Ajatus oli hyvä, mutta toteuttaminen vaikeaa. Matka toteutui myöhemmin, mutta ei Utahiin vaan New Yorkin Long Islandille Dowling Collegeen.
Kun valmistuin keväällä 1969 Helsingin Teknillisestä Koulusta konerakennuslinjalta teknikoksi, piti päättää, miten jatketaan. Ensimmäinen vaihtoehto oli jatkaa pelaamista Suomessa ja jatkaa opiskelua opiston puolella insinööriksi, joka olisi vaatinut neljä lisävuotta, vaikka oppiaineet olivat melkein samat. Toinen vaihtoehto oli lähteä kansainvälistymään ja oppimaan kieliä. Tulin siihen tulokseen, että kielitaitoinen teknikko on parempi vaihtoehto kuin kielitaidoton insinööri. Jo silloin näin, että tulevaisuudessa Suomessa tarvitaan kansainvälisiä ihmisiä vientitehtäviin.
Näin valitsin Ruotsin ensimmäiseksi kohteeksi. Dubvon Uno
Lahti oli erittäin kiinnostunut, mutta en halunnut jäädä Tukholmaan.
Kuvitelkaa, millaista se olisi ollut, kun kaverit tulevat muovipusseineen
suoraan laivalta kämpille viikonlopuksi. Ei kai me vaan häiritä sinua? Ei
kiitos, halusin kauemmaksi Tukholmasta. Päätin lähteä Hälsingborgiin tyrkylle.
Siellä hämmästys oli sanoin kuvaamaton. Eivät millään tajunneet huonon
kielitaitoni takia, että halusin tulla pelaamaan heille. No, kun pikkuhiljaa
asiat alkoivat heille valkenemaan, rupesivat myös asiat rullaamaan. Kävin
Suomesta hakemassa tavarani, ja onnekseni pääsin yhden suomalaisen kaverin
kyydissä takaisin, kun hän oli menossa Kööpenhaminaan opiskelemaan. Minua
odotti kiva yksiö keskellä vanhakaupunkia lähellä lauttarantaa.
Muutaman viikon rakennushomman ja muutaman kuukauden tehdashomman jälkeen pääsin siirtymään ruotsinkielen iltatunneilta kokopäiväiseksi kielenopiskelijaksi. Se oli erittäin hyvä yhdistelmä. Ruotsin valtio kustansi kielikurssin päivärahoineen ja koripalloseura asunnon ja pienen palkan. Minulla ei missään vaiheessa ollut tavoitteena ammattikoripalloilijan ura. Siihen aikaan kaikilla pelikavereilla oli työ tai opiskelu. Harjoitukset olivat aina iltaisin. Se siitä ensimmäisestä suomalaisesta ammattilaisesta.
Ruotsissa piti asua vuoden, jotta pääsi pelaamaan Allsvenskaniin. Sain pelata Ruotsin- ja Eurooppacuppeja sekä Skånessa paikallisessa aluesarjassa. Tämä puolisapattivuosi sopi minulle hyvin kaikkien hektisten koripallovuosien jälkeen. Alasarjan matsit olivat hauskoja ja sai tutustua seuran henkilöihin, joita en ehkä muuten olisi oppinut tuntemaan. Pelasimme Eurooppacupin ottelut Tapion Honkaa vastaan. Voitimme kotona, mutta hävisimme vieraissa. Suureksi pettymykseksi emme päässeet jatkoon. Sain tuntea sitä mitä ruotsalaiset olivat kokeneet Suomea vastaan vuosikausia, uskon puutetta.
Kauteen mahtui mielenkiintoinen jouluturnaus Saksan Bremenhavenissa. Ruotsin koripalloliitto antoi paikan Hälsingborgille. Saimme Kari Liimon vahvistukseksi ja niin me pelattiin Karin kanssa Ruotsin ”paidassa” maaottelut Itävaltaa, Hollantia sekä Länsi-Saksaa vastaan. Pelasimme myös Länsi-Saksan juniorimaajoukkuetta sekä US Army- joukkuetta vastaan. Voitimme kaikki ottelut lukuun ottamatta finaalia Länsi-Saksaa vastaa. Keväällä voitimme Ruotsin Cupin finaalissa Alvikin, joka oli jonkinnäköinen lohtu seuralle, kun mestaruutta ei tullut. Voitto kuitenkin varmisti paikan Euroopan Cupvoittajien Cupissa seuraavalle kaudelle. Kevääseen mahtui vielä Polar Cup eli pohjoismaiden mestaruuskisat Oslossa, tällä kertaa Suomen paidassa ja voitto Suomeen.
Seuraavassa osassa kerron toisesta kaudestani Ruotsissa. Siitä muodostui aivan erilainen vuosi.
Teijo Finneman
Kommentit
Lähetä kommentti