Siirry pääsisältöön

Janne Koskimies: Mitä ajattelet koripallon alumnitoiminnasta?

 

Karhu Basketin päävalmentaja Janne Koskimies on seurannut koripallon alumnitoimintaa ja kertoo siitä näkemyksensä, kuten myös amerikkalaispelaajien rekrytoinnista. Koskimies arvioi myös ensi kauden Korisliigan mahdollisia uusia tuulia...

 


1. Mitä ajattelet koripallon alumnitoiminnasta?
 
Näen kehittyvällä alumnitoiminnalla olevan oma paikkansa koripallon lajikulttuurin edistämisessä. Sen kautta voisimme löytää entisille pelaajille motivoivia rooleja korisyhteisössä ja kanavan antaa takaisin lajille. Korisliigavalmentajana näen tietysti lähietäisyydeltä nuorten pelaajien toimintaa ja valitettavan harvat kyllä ymmärtävät, miten tärkeää olisi verkostoitua ympärillä olevien yhteistyötahojen kanssa, ajatellen pelaajauran jälkeistä aikaa.


2. Millainen prosessi on amerikkalaispelaajan rekrytointi valmentajan näkökulmasta?
 
Olen itse ollut rekrytoimassa ulkomaalaispelaajia vain ns. nykytekniikan aikakaudella, jolloin pelaajista on yleensä tarjolla runsaasti informaatiota. Valmentajan työhön rekrytoinnissa vaikuttaa paljon se, onko seurassa erikseen henkilö esim. urheilutoimenjohtajaa, joka tekee sen pohjatyön eli on yhteydessä agentteihin ja valmistelee jokaiselle pelipaikalle listan parhaista kandidaateista. 

Tulokulmia rekrytointiprosessiin on monenlaisia. Onko valmentajalla tiukat pelilliset raamit sen suhteen, mitä jokaisen pelaajan tulee pystyä kentällä tekemään? Tästä Pieti Poikolan viime kauden Lahti Basketball on hyvä esimerkki. Toinen vaihtoehto on se, että pyritään löytämään käytettävissä olevalla budjetilla erityisosaamista, jolloin valmennuksen on ainakin Korisliigatasolla joustettava ja tehtävä kompromisseja toisilla pelin osa-alueilla. Viime kauden KTP Basket tai BC Nokia Labovicin aikakaudella ovat puolestaan tästä hyviä esimerkkejä.

Itse rekrytointiprosessissa pelaajista tarjolla olevan datan oikeanlainen hyödyntäminen on nykypäivänä tärkeässä roolissa. Tietysti myös hyvät kontaktiverkostot erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ovat tärkeitä, jotta pelaajista saa tarvittaessa nopeasti luotettavaa tietoa.


3. Näetkö, että olisi jotain uusia pelillisiä kehityssuuntia tulossa suomeen ja ensi kaudeksi Korisliigaan?
 
Erittäin hyvä, mutta vaikea kysymys. On hyvin mahdollista, että tulevalla kaudella nähdään enemmän joukkueita, jotka sekoittelevat pelaajavartiointia ja paikkapuolustusta otteluiden sisällä. Hyökkäyksellisesti joukkueet ovat menneet yksinkertaisiin ja suoraviivaisiin hyökkäys-actioneihin ja jatkuvan motion-hyökkäyspelin käyttö on vähentynyt siitä mitä se oli vielä kaudella 2017-18, kun aloitin Kauhajoella.

Pienempiä pelillisiä trendejä, kuten millä ryhmityksellä joukkue menee hyökkäyslevypalloihin tai miten jotain tiettyä palloscreenipuolustusta pyritään murtamaan, tapahtuu koko ajan, mutta niiden huomaaminen vaatii katsojalta jo hieman harjaantuneempaa silmää.   

Viime kaudella nähtiin Mikka Sopasen ja Pieti Poikolan paluu Korisliigaan ja molemmat tekivät sen hyvin selvästi valtavirrasta poikkeavilla pelityyleillä. Jyri Lehtonen, joka on ollut jonkinlainen Korisliigan pelillinen suunnannäyttäjä menneinä vuosina palaa Kouvojen penkin päähän ja on mielenkiintoista nähdä millaisella pelityylillä nuori Kouvojen joukkue tulee esiintymään. Samoin tietysti Kotkassa Pekasta nyt miehiin siirtyvä Roope Mäkelä ja erilaisesta koripallokulttuurista tuleva Bisonsin Darko Mihajlovic tuovat oman lisämausteensa.
 
 
Kuva: Ville Vuorinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristian Lampen: Timo Lampenin perintö?

  Isäni, Timo Lampen, pelasi urallaan 133 maaottelua ja noin kahdeksan kautta pääsarjassa 29 pisteen keskiarvolla. Hän edusti Suomea seitsemän kertaa EM-kisoissa ja kerran olympialaissa vuonna 1964, joka myös antaa perspektiiviä hänestä urheilijana.   Perintö on vaikea sana. Olen isäni poika ja isäni oli ja on minulle ensisijaisesti isä. Isäni oli aika vaatimaton suhteessa hänen meriitteihinsä eikä halunnut niitä sen kummemmin tuoda esille. Kun katsoo hänen tilastojaan voi todeta hänen olleen melkoinen koripalloilija, mutta ei se näkynyt meillä kotona millään tavalla. Koripallo ei ollut mitenkään isossa roolissa lapsuudessani. Voin sanoa, että kun aloin 1978 pelaamaan koripalloa en varsinaisesti tiennyt isäni koripallotaustasta. Muistan aloittaneeni koripallon katsomalla tuona vuonna televisiosta naisten maaottelua, jossa pelasi muun muassa perhetuttumme lahtelainen Leena Vestala. Koulussakin koristunnit olivat olleet kivoja. Sanoin isälleni, että haluaisin alkaa pelata korista. Isä

Klaus Mahlamäki - Karkkilasta maailmalle koripallon avulla

Klaus Mahlamäki valittiin vuonna 2020 suomalaisen koripalloilun Hall of Fameen. Mahlamäki pelasi urallaan 134 maaottelua, 189 pääsarjaottelua ja valmensi pääsarjatasolla 59 ottelua. Hän edusti Suomea mm. EM-kisoissa 1977. Mitä valinta Hall of Fameen merkitsee sinulle? Tunteet tulivat pintaan, kun sain tiedon valinnastani. Se on upea kunnianosoitus. Huomasin, että on tämä hienoa, että on saanut jotain elämässä aikaiseksi. Olen nöyrästi onnellinen kunnianosoituksesta.   Mitkä hetket nousevat mieleen painuneimpina mieleesi korisuraltasi? Oma lähtökohtani koripallouralle on hiukan erikoinen. Täytin 19 vuotta vuonna 1968 ja samana vuonna tapahtui valtavasti. Nousimme ensinnäkin Karkkilan Työväen Urheilijoiden kanssa mestaruussarjaan. Samana keväänä Kalevi ”Kallu” Tuominen valitsi minut viiden kaupungin kansainväliseen turnaukseen Tallinnaan mukaan. Pääsin siitä sitten miesten olympiakarsintajoukkueeseen. Tallinnan matkasta seuraavana oli Tsekkoslovakiassa harjoitusleiri ja siit

Vilma Kesänen: Kentältä johtajuuteen

Vilma Kesänen on suomalainen huippukoripalloilija, joka on siirtymässä koripallouralta työuralle. Hän kirjoittaa koripallouran tuottamasta osaamisen sanoittamisesta ja millainen on ollut kokemus osallistua mentorointiohjelmaan. Satuin n ä kem ää n Basketball Hall of Fame:n j ä rjest ä m ä n Kent ä lt ä johtajuuteen 2020 -mentorointiohjelman ilmoituksen basket.fi -sivulla ja jo pikaisen vilkaisun j ä lkeen mielenkiinto oli her ä tetty. Ohjelma tarjosi sparrausta ja mentorointia sellaisille koripallotaustaisille henkil ö ille, jotka kaipaavat tukea ja ajatustenvaihtoa joko opiskeluun, ty ö el ä m ää n tai koripallouraan liittyviin asioihin. Sold, ilmoittauduin mukaan. Asia eteni nopeasti - vaikkakin kaikille tuttu iso K laittoi kapuloita rattaisiin yhteistapaamisten osalta - ja sain mentorikseni koristaustaisen maailmankansalaisen ja todellisen ty ö el ä m ä n ammattilaisen Mikko Simonin . Ohjelmassa on mukana suuri joukko osaavia mentoreita, joilla on varmasti paljon annettavaa