Isäni, Timo Lampen, pelasi urallaan 133 maaottelua ja noin kahdeksan kautta pääsarjassa 29 pisteen keskiarvolla. Hän edusti Suomea seitsemän kertaa EM-kisoissa ja kerran olympialaissa vuonna 1964, joka myös antaa perspektiiviä hänestä urheilijana.
Perintö on vaikea sana. Olen isäni poika ja isäni oli ja on minulle ensisijaisesti isä. Isäni oli aika vaatimaton suhteessa hänen meriitteihinsä eikä halunnut niitä sen kummemmin tuoda esille. Kun katsoo hänen tilastojaan voi todeta hänen olleen melkoinen koripalloilija, mutta ei se näkynyt meillä kotona millään tavalla. Koripallo ei ollut mitenkään isossa roolissa lapsuudessani. Voin sanoa, että kun aloin 1978 pelaamaan koripalloa en varsinaisesti tiennyt isäni koripallotaustasta. Muistan aloittaneeni koripallon katsomalla tuona vuonna televisiosta naisten maaottelua, jossa pelasi muun muassa perhetuttumme lahtelainen Leena Vestala. Koulussakin koristunnit olivat olleet kivoja. Sanoin isälleni, että haluaisin alkaa pelata korista. Isä järjesti minut harjoituksiin ja siitä retki alkoi.
Isäni ei osallistunut koripalloharrastukseeni sen kummemmin. Joskus hän vei minut treeneihin tai haki treeneistä, muttei juurikaan seurannut pelejä tai harjoituksia. Oikeastaan vasta myöhemmällä iällä, kun aloin itse valmentamaan nuoria, yhteinen kiinnostuksemme koripalloa kohtaan syveni. Aloimme keskustelemaan koripallosta ihan eri tasolla. Se avasi silmäni todella paljon. Ajan kanssa pääsin koripalloyhteisöön syvemmälle sisään ja ymmärrykseni alkoi rakentua. Samalla pääsin tutustumaan isäni aikaisiin ystäviin ja koripallotoimijoihin. Pikkuhiljaa tihkui enemmän tietoa isäni koripallotaustasta ja aloin kyselemään häneltäkin enemmän hänen koripallohistoriastaan. Näin käsitys isästäni ja hänen merkityksestään lahtelaiseen ja suomalaiseen koripalloon alkoi syntyä.
Valmensin Lahdessa 1982-syntyneitä poikia 90-luvulla. Samoihin aikoihin Isäni sairastui vakavasti ja silloin heräsi ajatus, että perintöä on saatava välitetyksi eteenpäin. Isäni oli jo aika huonossa kunnossa 90-luvun lopulla, kun pyysin häntä Ranta-Vahalan leirille joukkueen mukaan kertomaan tarinaansa urasta ja millaista siihen aikaan oli USA:ssakin pelata yliopistossa. Herra ei meinannut millään suostua, mutta onneksi äitini ylipuhui hänet mukaan. Kyseiset nuoret joukkueessani olivat äärimmäisen kiinnostuneita koripallosta. He tiesivät NBA:n sen hetken tähdet, mutta yllättäen heille olivat tuttuja isäni kertomat nimet omalta NCAA-ajaltaan ja huomasin, kuinka poikien suut loksahtivat auki ja heille muodostui ainutlaatuinen kontakti isääni ja hänen historiaansa. Kun hän hyvin poikkeuksellisesti tuli seuraamaan myös joukkueen peliä Lahden Urheilutalolle leirin jälkeen ja tapasi pojat pelin jälkeen oli kohtaaminen ikimuistoinen ja täynnä kunnioitusta. Se oli myös minulle ikimuistoinen hetki. Sain olla isäni arvostama valmentaja.
Kristian Lampen (puuttuu kuvasta) oli 1982-syntyneiden valmentaja Lahdessa usean vuoden ajan. |
Edellä mainittu oli konkreettinen perintö, jonka isäni jätti noiden nuorten poikien koriseläämään.
Henkilökohtaisesti itselleni isäni jättämä suurin perintö koripalloon on, minkälainen valmentaja minusta on kehittynyt. Kävimme viimeisinä vuosina keskusteluja valmentamisesta ja erityisesti valmentamisen arvomaailmasta, jonka koen olevan suurin koripalloperintö, jonka häneltä olen saanut. Kuinka toimin ja mitä ajattelen valmentamisesta. NMKY:llä oli tärkeä osa isäni elämässä. Myös minun. NMKY:n kolmion mukaisesti; fyysisyys, henkisyys ja hengellisyys olivat isälleni tärkeitä. Ne ovat myös minulle erittäin tärkeitä ja ne ohjaavat voimakkaasti omaakin valmentamistani. Hengellisyydessä en puhu uskonnosta vaan lähimmäisen välittämisestä. Sitähän valmentaminen on mitä suurimmassa määrin. Pitää yksilöistä huolta ja pyrkiä tuomaan jokaiselle yksilölle parasta valmennusta. Kohdata ihminen ihmisenä. Olemalla avoin ja rehellinen sekä pelaajille että myös itselleen. Johdonmukainen kaikessa tekemisessään. Tämä isäni perintö kulkee tänä päivänäkin ohjenuorana valmennuksessani. Toivottavasti olen itse onnistunut viemään sitä viestikapulaa eteenpäin.
Näen alumnitoiminnassa paljon yhtäläisyyksiä isäni perintöön ja haluan olla omalta osaltani tukemassa alumnitoiminnan kehittymistä suomalaisessa koripallossa – välitetään toisistamme!
Kristian Lampen
Liity korisalumnien sähköpostilistalle TÄSTÄ!
Hieno artikkeli – kiitos tästä, Kristian. On ollut hauska seurata, välillä läheltäkin, taas viimeisimmän Lampenin sukupolven korisuraa. Neljättä sukupolvea odotellessa...
VastaaPoista