Hannu Ahonen, mikä on koristaustasi? Koristausta lähti siirryttyäni kansakoulusta oppikouluun 1963 Vartiokylän yhteiskouluun. HKV:ssä minulla oli yleisurheilutausta, jossa olin ollut valtakunnallisilla valmennusleireillä. Koulun puolesta oli korissali käytössä ruoka-aikoinakin ja pikkuhiljaa jäi yleisurheilu koripallon viedessä mukanaan. Pentti Salmi tuli kerran koulullemme katsomaan treenejä ja kysyi rehtorilta luvan saako Hannu siirtyä HKT:n riveihin. Luvan saatua alkoi siitä totisempi koripallo kohdallani. HKT:lla oli todella hyvät B ja A-juniorit ja voitimmekin Suomen mestaruudet. Sitten 18-vuotiaana minut nostettiin huikeaan HKT:n miesten joukkueeseen, jossa olin kolme vuotta mukana. Peliaika oli kortilla, kun joukkueessa oli kahdeksan maajoukkuepelaajaa. Pikkuhiljaa valmennus alkoi kiinnostaa ja pelaaminen väheni. Vartiokylän toiminnassa olin erityisesti junioreissa mukana valmentajana 15 vuotta, jonka jälkeen HNMKY nappasi minut 1985 toimintaansa Seppo Sonkerin aisaparik
Karhu Basketin päävalmentaja Janne Koskimies on seurannut koripallon alumnitoimintaa ja kertoo siitä näkemyksensä, kuten myös amerikkalaispelaajien rekrytoinnista. Koskimies arvioi myös ensi kauden Korisliigan mahdollisia uusia tuulia... 1. Mitä ajattelet koripallon alumnitoiminnasta? Näen kehittyvällä alumnitoiminnalla olevan oma paikkansa koripallon lajikulttuurin edistämisessä. Sen kautta voisimme löytää entisille pelaajille motivoivia rooleja korisyhteisössä ja kanavan antaa takaisin lajille. Korisliigavalmentajana näen tietysti lähietäisyydeltä nuorten pelaajien toimintaa ja valitettavan harvat kyllä ymmärtävät, miten tärkeää olisi verkostoitua ympärillä olevien yhteistyötahojen kanssa, ajatellen pelaajauran jälkeistä aikaa. 2. Millainen prosessi on amerikkalaispelaajan rekrytointi valmentajan näkökulmasta? Olen itse ollut rekrytoimassa ulkomaalaispelaajia vain ns. nykytekniikan aikakaudella, jolloin pelaajista on yleensä tarjolla runsaasti informaatiota. Valmen