Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ribari-lehden päätoimittaja Hannu "Nunna" Ahonen

Hannu Ahonen, mikä on koristaustasi? Koristausta lähti siirryttyäni kansakoulusta oppikouluun 1963 Vartiokylän yhteiskouluun. HKV:ssä minulla oli yleisurheilutausta, jossa olin ollut valtakunnallisilla valmennusleireillä. Koulun puolesta oli korissali käytössä ruoka-aikoinakin ja pikkuhiljaa jäi yleisurheilu koripallon viedessä mukanaan. Pentti Salmi tuli kerran koulullemme katsomaan treenejä ja kysyi rehtorilta luvan saako Hannu siirtyä HKT:n riveihin. Luvan saatua alkoi siitä totisempi koripallo kohdallani. HKT:lla oli todella hyvät B ja A-juniorit ja voitimmekin Suomen mestaruudet. Sitten 18-vuotiaana minut nostettiin huikeaan HKT:n miesten joukkueeseen, jossa olin kolme vuotta mukana. Peliaika oli kortilla, kun joukkueessa oli kahdeksan maajoukkuepelaajaa. Pikkuhiljaa valmennus alkoi kiinnostaa ja pelaaminen väheni. Vartiokylän toiminnassa olin erityisesti junioreissa mukana valmentajana 15 vuotta, jonka jälkeen HNMKY nappasi minut 1985 toimintaansa Seppo Sonkerin aisaparik
Uusimmat tekstit

Janne Koskimies: Mitä ajattelet koripallon alumnitoiminnasta?

  Karhu Basketin päävalmentaja Janne Koskimies on seurannut koripallon alumnitoimintaa ja kertoo siitä näkemyksensä, kuten myös amerikkalaispelaajien rekrytoinnista. Koskimies arvioi myös ensi kauden Korisliigan mahdollisia uusia tuulia...   1. Mitä ajattelet koripallon alumnitoiminnasta?   Näen kehittyvällä alumnitoiminnalla olevan oma paikkansa koripallon lajikulttuurin edistämisessä. Sen kautta voisimme löytää entisille pelaajille motivoivia rooleja korisyhteisössä ja kanavan antaa takaisin lajille. Korisliigavalmentajana näen tietysti lähietäisyydeltä nuorten pelaajien toimintaa ja valitettavan harvat kyllä ymmärtävät, miten tärkeää olisi verkostoitua ympärillä olevien yhteistyötahojen kanssa, ajatellen pelaajauran jälkeistä aikaa. 2. Millainen prosessi on amerikkalaispelaajan rekrytointi valmentajan näkökulmasta?   Olen itse ollut rekrytoimassa ulkomaalaispelaajia vain ns. nykytekniikan aikakaudella, jolloin pelaajista on yleensä tarjolla runsaasti informaatiota. Valmen

Klaus Mahlamäki - Karkkilasta maailmalle koripallon avulla

Klaus Mahlamäki valittiin vuonna 2020 suomalaisen koripalloilun Hall of Fameen. Mahlamäki pelasi urallaan 134 maaottelua, 189 pääsarjaottelua ja valmensi pääsarjatasolla 59 ottelua. Hän edusti Suomea mm. EM-kisoissa 1977. Mitä valinta Hall of Fameen merkitsee sinulle? Tunteet tulivat pintaan, kun sain tiedon valinnastani. Se on upea kunnianosoitus. Huomasin, että on tämä hienoa, että on saanut jotain elämässä aikaiseksi. Olen nöyrästi onnellinen kunnianosoituksesta.   Mitkä hetket nousevat mieleen painuneimpina mieleesi korisuraltasi? Oma lähtökohtani koripallouralle on hiukan erikoinen. Täytin 19 vuotta vuonna 1968 ja samana vuonna tapahtui valtavasti. Nousimme ensinnäkin Karkkilan Työväen Urheilijoiden kanssa mestaruussarjaan. Samana keväänä Kalevi ”Kallu” Tuominen valitsi minut viiden kaupungin kansainväliseen turnaukseen Tallinnaan mukaan. Pääsin siitä sitten miesten olympiakarsintajoukkueeseen. Tallinnan matkasta seuraavana oli Tsekkoslovakiassa harjoitusleiri ja siit

Hall of Fame-legenda Mervi Nurmi haastattelussa

  Mitä nostaisit merkittävimmiksi asioiksi pitkällä korisurallasi? Suomen mestaruuden voittaminen nousee ykkösenä mieleen. Se oli tapahtumana niin iso asia joukkueelle, seuralle ja Äänekoskelle. Yksittäisiä voittoja tai hetkiä on vaikea nostaa esille 40 vuoden valmentajauralta. Muistan, kun aikanaan C-tyttöjä valmentaessani Pajulahdessa, voitimme Suomen mestaruuden ja meteli oli niin kova, että meitä jopa tultiin hiljentämään juhliessamme. Nousu SM-sarjaan 1996 oli uskomaton juttu ja paluu Äänekoskelle bussilla ikimuistoinen. Pihalla oli tulet ja ihmiset odottivat joukolla meitä, kun saavuimme Helsingistä. Sitten pääsimmekin jo toisena pääsarjakautena finaaleihin ja innoissamme sovimme koko joukkue tulevamme Liikuntatalolle tunti ja vartti ennen pelin alkua. Saapuessamme katsomo oli tällöin jo aivan täynnä. Oli upea fiilis. Useana vuonna liput myytiin aina hetkessä loppuun. Tuosta huomaa, kuinka iso äänekoskelainen yhteisö oli mukana. Muistan toki niitäkin hetkiä, joita ei taht