tiistai 30. elokuuta 2016

Koripalloa maapallon toisella puolen, osa V: Vuoristorataa


Paljon on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana, sekä positiivista, että negatiivista. Lähdetään purkamaan vaikkapa näin clubi puolelta. Viime keskiviikkona saatettiin aussie hoops päätökseen. Aussie hoopshan on siis täkäläinen AKL toimintaa vastaava viritelmä. Eli missä nämä kaikkein nuorimmat pelurit aloittavat, kun varsinaisia seurajoukkueita ei vielä ole tarjolla.


Aussie Hoops

Aussie Hoopsista voi olla montaa eri mieltä. Ehdottomasti positiivisia puolia on lasten määrä ja hyvä energia millä sitä hommaa tehdään. Puitteet ovat olleet hieman vaihtelevat, aina löytyy loistavia kenttiä, mutta välillä on ollut vaikeuksia löytää sopivan kokoisia koreja. Se on muutenkin pistänyt silmään täällä, yhdelläkään koululla tai muussa salissa en ole nähnyt suomesta ah niin tuttuja veivattavia sivukoreja.

Parantamisen varaa taasen löytyy, riippuen siitä mikä touhun tarkoitus on. Mikäli tarkoituksena on toimia vain lapsenvahtipalveluna, niin hommahan hoituu mainiosti. Itse kuitenkin koen, että tällaisella järjestelmällä pystyttäisiin saavuttamaan jotain muutakin, kuin helpottamaan vanhempien taakkaa ja tutustuttamaan lapset koripalloon. Väittäisin, että mahdollisesti jopa tärkein tavoite mitä tällä pystyttäisiin saavuttamaan, olisi tutustuttaa lapset joukkueessa toimimisen periaatteisiin. Tarkoitan tällä siis esimerkiksi kykyä kuunnella pillin vihellyksen jälkeen, sekä muiden joukkuetoiminnan, että koripallon pelisääntöjen noudattamista.

Toinen selkeästi silmään osunut asia, ei vain tästä toiminnasta vaan clubi toiminnasta yleisesti on harjoitustapahtumien ja roska ruuan yhdistäminen. Näin viimeisen Aussie Hoops kerran kunniaksi tarjolla oli karkkia, leivoksia tms. ja toki yksi tapahtuma on asia erikseen, mutta sama on toistunut muun muassa clubin järjestämällä koripallo leirillä, jossa pizzaa syötiin harjoitusten välissä. Olen jopa nähnyt ottelun jälkeen tarjoiltavan karkkeja lapsille. Mitä tällainen herkkujen yhdistäminen urheiluun tarkoittaa, sitä en tiedä, mutta uskallan epäillä että se on paras kasvatus ratkaisu. Toisaalta se varmistaa jossain määrin sen, että lapsi antaa positiivista palautetta seurasta vanhemmilleen, mutta millä hinnalla. Itse koen kyseisen menettelyn olevan vähintäänkin hieman eettisesti epäilyttävää.



Viimeisten treenien ruokatarjoilua…

Mainitsin Viime keralla myös clubin kautta valmentamani ryhmän pelaajia. Valitettavasti clubin ”kilpa-kausi” loppui, josta seurasi kaksi asiaa. Ensinnäkin kauden päättäjäiset, joista jäi mieleen seuraavat pari huomiota. Kuten jo arvata saattaa, tarjolla oli pizzaa, joskin tällaisessa tilaisuudessa en pidä sitä aivan yhtä suurena ongelmana. Toinen asia joka pakostakin pisti silmään, oli että kaikki joukkueet riippumatta sijoituksestaan saivat mitalit. Siis kirjaimellisesti jokainen pelaaja sai mitalin. En tiedä mikä Suomessa on linjaus tähän, mutta itse en ole kyseisen idean fani. Palkinto menettää jossain määrin merkityksensä, kun kaikki saavat sen. Tosin tämä kuvastaa hyvin yleistä asennetta, johon olen täälläpäin Australiaa törmännyt.
Toinen kauden lopusta seurannut asia oli salivuorojen peruuntuminen. Sain kuitenkin yhteydenottoja pelaajien vanhemmilta ja nyt ei kun kehittelemään puitteita jostain. Ulkoharjoituksilla avataan tämä viikko, mutta jostain pitäisi pian kenttää löytyä.





Viimeviikon suunnitelmassa sanat ”Hill Runs” olivat avainasemassa…

Näiden juttujen lisäksi kaksi muuta merkittävää tapahtumaa on viimeisen parin viikon aikana ollut. Ensin saatiin TSS:n koululle vieraaksi koripalloa Saksassa ammatikseen valmentava Liam Flynn. Pääsimme alkuun seuraamaan, kun hän veti treenit muutamille koulun pelaajille. Touhu vaikutti etäisesti tutulta ja pientä hymyä oli vaikea estää, kun tajusin ensikertaa nähneeni kyseiset drillit Launeella tai Metsäkankaalla (Lahdessa). Tämän jälkeen siirryimme kahvittelemaan vapaamuotoiseen juttutuokioon. Pääsin itsekkin vaihtamaan pari sanaa hänen kanssaan. Puhuimme hieman Australian ja Euroopan juniorijoukkueitten eroista ja muusta koriksesta. Suomen tullessa puheenaiheeksi hän mainitsi heti Koposen ja Wilsonin. Lopputuloksena tästä kaikesta oli loistava ja opettavainen aamupäivä.

Tämän jälkeen olin melko hyvillä mielin ja odottelin innolla viime viikon perjantaita. Tällöin oli tarkoitus suorittaa Australian tason 1 valmentajan tutkinto/accreditation. Suomessa en ole vielä päässyt tätä tekemään, kun idea sen suorittamisesta tuli valitettavan myöhään ja armeija ehti väliin. Uskoisin kuitenkin joitakin eroja tässäkin tapauksessa olevan. Lähdin perjantaita kohti suurilla odotuksilla ja pettymys oli melkoinen, kun tajusin että edes aivan perusasiat eivät olleet oletettua tietoa, johtuen siitä että kursilla oli myös monia opettajia joista useat eivät olleet koskaan koripalloa pelanneet. Käytimme aamupäivän erilaisten pallonkäsittely-harjoitteiden, sekä lay upin askeleitten läpikäymiseen. Myöhemmin siirryimme täyttö sääntöihin ja pelinomaisiin harjoitteisiin. Loppu iltapäivästä kävimme ohimennen läpi mikä skreeni on ja eri tavat puolustaa sitä, sen enempää yksityiskohtiin menemättä.

Vaikkakin uuden sisällön puuttuminen oli pettymys, pyrin auttamaan niitä jotka sitä tarvitsivat noiden asioiden oppimisessa. Joka tapauksessa kyseinen kurssi on nyt suoritettu, joten voin hyvillä mielin ensi vuonna pyrkiä olemaan myös rep toiminnassa mukana, jossa siis otetaan parhaat pelaajat kaikista alueen seuroista ja pelataan muiden alueiden rep joukkueita vastaan.

Näin loppuun täytyy mainita, että odotan innolla myös suomeen palaamista. Suomeen tulen marraskuun 21 päivä ja lähden 22 helmikuuta. Olen pyrkinyt selvittämään, jos tuo ensimmäisen tason valmennustutkinto olisi mahdollista tehdä tuona ajan jaksona. Muutamia työharjoittelu paikkoja on myöskin löytynyt, sekä jääkiekon että jalkapallon puolelta suomalaisista korkean tason seuroista. Niihin on sitten tarkoitus mennä seuraamaan, miltä se fysiikkavalmennus kyseisissä lajeissa näyttää. Koripallon osalta ovet ovat vielä täysin auki, joten mikäli tiedät mahdollisesti korisliiga seuroja, joihin olisi tällainen reipas 21 vuotias liikuntatieteiden opiskelija tervetullut seuraamaan valmennusta, harjoittelua ja toimintaa noin viikon ajaksi, niin yhteydenotot ovat tervetulleita.
(Email: Aleksanteri.Leinonen@gmail.com )


________________________________________________________
Olen 21 vuotias, liikuntatieteiden opiskelija ja koris valmentaja. Asun ja opiskelen Australiassa. Vaihtelin jonkin aikaa sitten kuulumisia valmentaja mentorini Jari Toivosen kanssa ja tuli esille kuinka erilaista koripallo täälläpäin on. Hän sitten pyysi minua kirjottamaan pieniä stooreja kokemuksistani täällä, joita voisi jakaa, joten tässä sitä nyt ollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti